perjantai 22. maaliskuuta 2013

Pusipusi


Tapasimme mieheni kanssa vuonna dinosaurus eli noin 20 vuotta sitten. Ei se nyt ihan rakkautta ensi silmäyksellä ollut (siis minun puoleltani, mieheni tietenkin oli heti viehättävyyteni pauloissa), mutta kyllähän sitä melkoisen ylitsevuotavaisen tursuilevasti oltiin rakastuneita alkuvuosina. Eräälläkin ulkomaanmatkalla tarjosimme romanttista katseltavaa lastilliselle suomalaisia turisteja retkillä, joihin osallistuimme. Olimme ”Se Todella Rakastunut nuoripari”. Suhteen alussahan kaikki on hyvin pitkälti pusipusia, auton akun simahtamisesta vessan pesuun.

 

No, nuoripari oli ja meni, eikä todella rakastunutkaan ihan ensimmäisenä tule enää mieleen, mutta yhdessä ollaan. Tuli nimittäin tehtyä kolme lasta ja asuntolainaakin on. Sitä paitsi mieheni jalat lämmittävät edelleen mukavasti samaan sänkyyn nukkumaan pujahtaessa. Ei, ei mitään liian ruusuista tietenkään. Arki on välillä vähintäänkin laimeaa, hyvä jos ehtii ja muistaa ovelta moi huutaa pari kertaa päivässä. Vaivaa pitää nähdä, että joskus huomaa miehen kädet edelleen olevan ne, joihin rakastui. Niinpä harrastamme parisuhdelomia (Eivätkös ne ole muodikkaitakin ja kovasti parisuhdeoppaiden suosittelemia?). Nämä lomat toteutuvat kerran vuodessa (Käsittämätöntä, miten nopeasti vuosi kuluu).

 

Alkusuunnittelu etenee yleensä seuraavalla tavalla:

-Kattelin noita matkamainoksia. Mentäskö johonkin kahdestaan?

-No joo, vois sitä aatella.

-Okei.

Noin kuukauden päästä:

-Ootko miettiny sitä parisuhdelomaa?

-En oo vielä.

-Okei.

Noin kuukauden päästä:

-Mites se reissu?

-Joo, ruvetaan tällä viikolla suunnittelemaan.

-Okei.

 

Tätä jatkuu noin puoli vuotta. On aina keskisuuri ihme, että reissu loppujen lopuksi yleensä toteutuu. Pääsemme yhteisymmärrykseen kohteesta (ei liian kaukana, ei liian lähellä, ei liian hallittavissa, ei liian ei-hallittavissa, ei liian suolainen eikä liian makea). Lapsille löytyy hoitopaikat (He ovat tietenkin tyytyväisiä vanhempien hetkellisestä poistumisesta kuvioista, kukapa meitä elämän antajia nyt aina kestäisi). Saamme todellakin varattua liput ja biletit ja majapaikat (Lentolippujen ja hotellien vertailuun saa kepeästi kulumaan kolme viikkoa.).

 

Keskimääräistä keskisuurempi ihme on myös, että lomat yleensä onnistuvat keskimääräisesti hyvin. Meillä on nimittäin mieheni kanssa melko erilainen käsitys lomailusta. Minä haluan nukkua, mies haluaa herätä. Minä haluan kuljeskella, mies haluaa kulkea pisteestä a pisteeseen b. Minä haluan tuijotella elämää, mies pitää tuijottelua liian staattisena toimintana. Minä haluan olla suunnittelematta liikaa etukäteen, mies haluaa ehdottomasti suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen. Samaa mieltä olemme lähinnä vain ruuasta. On syötävä. (Olemme siis olleet 20 vuotta yhdessä, koska syömme molemmat.)

 

Lähdössä olemme taas. Ajattelin nukkua, kuljeskella ja tuijotella, sen enempää suunnittelematta. Mies on lukenut opaskirjan kannesta kanteen ja suunnittelee lenkkareiden mukaanottoa. Hotellin valitsimme taivaisiin kehutun aamiaisen perusteella. Yksimielisesti.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa tutulta tuo erilaisuutenne. Mies haluaa suunnitella etukäteen ja minä haluan vaellella miten sattuu. Mies vihaa eksymistä ja haluaa olla aina kartalla. Minulle sillä ei ole väliä.

    Mutta syötävä on ja majapaikassa on oltava kunnon aamiainen. =o)

    VastaaPoista