keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Häntä hellikäämme

Häntä on hellänä. Makaamisesta. Mielikin on hellänä. Häpeästä.

Tauti tuo minussa esiin kiukuttelevan prinsessan. Aidon marttyyrimamman. ”Millä oikeudella tää nyt MULLE tuli?! Miksi aina MINÄ?! Tekee NIIN kipeetä! Voisko joku muu nyt KERRANKIN tehdä jotain tässä talossa?! Onko mun nyt siis PAKKO nousta TÄSSÄ kunnossa täältä sängyn pohjalta?! No hyvä on, noustaan sitten! Aaa, kun päähän sattuu! Voisko joku tuoda hunajateetä? VOISKO JOKU TUODA HUNAJATEETÄ?!”

Tässä perheessä on nähty kipua. Tässä perheessä on nähty kipua aamuyön pimeinä tunteina. Kipua, joka vääntää pienen tytön kippuraan ja saa äidin sydämen riutumaan tuskasta. Luulisi, ettei sitä ihan pienestä valittaisi, jos itse joskus vähän sairastaa. Vaan niinpä sitä vaan päästelee suustaan sammakoita. ”Olen kyllä nyt NIIN kipeä.” ”Näin kipeä en ole koskaan ollut.” ”Tällasta tautia ei voi kestää KUKAAN.” Huh huh.

Kipuun ja sairastamiseen liittyvät tuntemukset ja kokemukset ovat kiinnostavia. Balilla olin maailman kauheimmassa vatsataudissa (siis todella universumin hirvein tauti, olin NIIN kipeä), mutta toisaltaa pääsin seuraamaan useamman vuorokauden muurahaisten erittäin mielenkiintoista elämää wc:n lattialla. Mies taas oppi samaan aikaan todella hyväksi pasianssin pelaajaksi. (”Älä nyt vaan ole pitkään poissa, kun on niin kamala olo! Ai meet etsimään lääkäriä? No eihän tätä toisaalta ole kestänyt vasta kuin pari päivää.”) Kuumeessa on mielenkiintoista maata selällään ja tuntea kipuaaltojen lähtevän varpaista ylöspäin. Jotenkin sitä on todella elossa, kun tuntee jokaisen lihaksen. Kunnon kuumeessa muistaa ihonsakin erityisen hyvin. Kaikenlainen koskettelu kun tuntuu väkivaltaiselta tuuppimiselta. Ja kunnon kuumeeksi lasketaan siis kaikki yli 37 asteen menevä ruumiinlämpö. (”Ai, älä koske! Laita mulle peitto ja tuo nyt sitä mehua!”)

Säästelin tähän loppuun sen, minkä toivon jäävän kaikkien mieleen. Osaa nimittäin ihan tyydyttävin arvosanoin helliä muita, kunhan vaan tauti pysyy minusta loitolla. Olen hyvä hieromaan jalkoja ja rapsuttamaan päätä. Olen mahdottoman hyvä kokoamaan herkkulautasia eli ihania pikkunaposteltavia olemattomista aineksista. Ja parantumista juhlistavien lettukestien järjestämisessä olen todella hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti